Blogi

Ensimmäisessä työpaikassani Hämeenlinnan kaupungin pakolaissihteerinä meillä oli yhteistyökumppaneiden kanssa ongelma. Maahanmuuttajien kohtaamiseen kaivattiin yhteistä olohuonetta ja etenkin mahdollisuuksia suomen kielen kerhoihin. Toiminta ei mahtunut koskaan kunnan budjettiin, mutta viisas perusturvajohtaja kehotti meitä perustamaan yhdistyksen. Niin teimme ja tänään tuo yhdistys toimii nimellä Hämeen Setlementti, jonka tunnemme laajasta ja upeasta toiminnastaan kaikille kuntalaisille.

Olen työurallani sosiaalihuollossa tehnyt ehkä keskimääräistä enemmän yhteistyötä kolmannen sektorin kansalaisjärjestöjen ja seurakuntien kanssa ja monella tapaa. Uskallan sanoa toimineeni kymmenien eri järjestöjen kanssa. Olen ollut myöntämässä avustuksia, tekemässä palvelusopimuksia, kehittämässä uusia palveluja, solmimassa kumppanuussopimuksia, suunnittelemassa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, työstämässä hankkeita ja edistämässä työllisyyttä. Olen ollut mukana Kanta-Hämeen järjestöyhteistyössä, ideoimassa kulttuurihyvinvointia, suunnittelemassa varautumista kriisi- ja poikkeustilanteissa sekä niiden käytännön toimissa, aloittelemassa esteettömyyssuunnittelua järjestöjen kanssa, edistämässä kokemusasiantuntijatoimintaa, kehittämässä ruoka-aputoimintaa, edistämässä osallisuutta sekä ohjelmatyössä että yhden pitäjän kummitätinä.

Järjestöistä on todella moneksi! Mitä kaikkea olisi jäänyt tekemättä ilman vahvaa kansalaisyhteiskuntaa?Mitä pidempään olen ollut alalla, sitä enemmän olen oppinut tuntemaan ja arvostamaan meidän laajan kansalaisjärjestökentän osaamista, tekemisen tahtoa, vapaaehtoistyötä, ammatillisuutta ja tapaa tavoittaa kansalaisia. Kokemukseni pohjalta haluan edistää aktiivisesti kolmannelle ja neljännellekin (eli kansalaisten keskinäiselle yhteistyölle ilman rekisteröityä yhdistystä) sektorille aiempaa vahvempaa roolia ja yhteistyötä sotepalveluissa ja niiden kanssa. Enkä tarkoita pelkästään sotejärjestöjä vaan laajaa kansalaistoiminnan kenttää. Liikunta- ja kulttuurijärjestöillä, nuorisojärjestöillä, luontojärjestöillä, kyläyhdistyksillä, uskonnollisilla yhdistyksillä, yhteiskunnallisilla toimijoilla on paljon annettavaa ihmisten hyvinvoinnille ja sotepalvelujen asiakkaille. Järjestöt mahdollistavat mielekästä tekemistä ja toimintaa, yhteisöllisyyttä, osallisuutta, virkistystä, palveluja, kokemusasiantuntijuutta, tapaamispaikkoja, työllisyyttä, vertaistukea, ohjausta ja neuvontaa. Järjestöt tuovat kuntalaisten ja asiakkaiden näkökulmaa sotepalveluihin, laajentavat toimintamahdollisuuksia, madaltavat palvelujen kynnyksiä, ovat asukkaille helposti lähestyttäviä.

Hämeen Setlementti on koordinoinut Kanta-Hämeen järjestöjen yhteistyötä alueemme sotevalmistelussa. Heidän kokoamastaan Järjestökartasta 2020 (https://www.meidanhame.fi/yhteistyo/jarjestotietopaketti/jarjestokartta/) löytyy muun muassa seuraavia tietoja. Alueellamme toimii yli 3 200 rekisteröityä yhdistystä ja niissä (kyselyyn vastanneissa järjestöissä) on ollut lähes 802 000 osallistumiskertaa. Toiminnassa on ollut mukana lähes 3 000 vapaaehtoista ja yli 230 työntekijää. Näiden lisäksi toiminnassa on ollut opiskelijaharjoittelijoita, työkokeilijoita ja kuntouttavan työtoiminnan asiakkaita. Jos vuoden aikana tehdyille 115 000 vapaaehtoistyön tunneille laskettaisiin ”tuntihinta”, järjestöjen tekemä vapaaehtoistyö olisi jo miljoonien arvoista pelkästään taloudellisesti mitattuna. Yksi tutkija kertoi jo vuosia sitten, että ylipäätänsä järjestöille annetun euron arvo noin kuusinkertaistuu toiminnassa. Järjestökenttä on myös merkittävä työllistäjä.

Tätä resurssia ei ole varaa tuhlata hyvinvointialueilla. Tulevan hyvinvointialueen strategiassa ja käytännön toiminnassa meidän tulee päinvastoin vahvistaa yhdessä tekemistä kaikkien järjestöjen kanssa. Meidän on turvattava ja lisättävä huomattavasti järjestöjen rahoitusta hyvinvointialueella. Toivottavasti emme jää vain kiistelemään kuntien kanssa siitä, kenelle järjestötoiminnan tukeminen kuuluu. Meidän tulee vaikuttaa siihen, että myös valtionrahoitus järjestöille vahvistuu. Järjestöjen osuutta kannattaa kasvattaa myös palveluntuottajina. Kyse on kaikkien, niin kuntien asukkaiden kuin soten asiakkaiden hyvinvoinnista.

Sirpa Ylikerälä

Sosiaalialan tehtävissä kohdataan yhteiskunnan haavoittuvimmassa asemassa olevia asiakkaita. Huono-osaisuuden, köyhyyden ja pitkittyneen työttömyyden erilaiset seuraukset ovat sosiaalityön arkipäivää. Huono-osaisuudella ja siihen vastaavilla sosiaalipalveluilla on paljonkin yhteistä. Molemmat asiat ovat jääneet sote-uudistuksessa näkymättömiin. Sosiaalisista ongelmista sekä niiden yhteiskunnallisista kytkennöistä ja ratkaisuista tarvitaan keskustelua.

Kanta-Hämeen asukkaista 20% on joutunut tinkimään ruoasta, lääkkeistä tai lääkärissä käynneistä rahan puutteen vuoksi (FinSote 2020). Noin 13 000 henkilöä on saanut viime sijaista toimeentulotukea (Kelasto, 2020). Tulevan hyvinvointialueemme yläkouluikäisistä 26% on kokenut perheensä taloudellisen tilanteen kohtalaiseksi tai sitä huonommaksi (THL, kouluterveyskysely 2020). Suoranainen lapsiköyhyys koskee meillä yli 3 300 lasta ja nuorta (Tilastokeskus, 2020). Yli vuoden työttömänä olleita on noin 3 000 henkilöä kuukausittain (Hämeen Ely, työllisyyskatsaukset). Huono-osaisuuden seuraukset ilmenevät erityisesti hyvinvointi- ja terveyseroina ja yhdenvertaisuuden vajeina.

Hyvinvointialueen sotekeskuksissa ja sosiaalipalvelujen kentällä riittää siis asiakkaita ja työtä. Vielä tärkeämpää on se, että yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevilla asiakkailla on oltava oikeus päästä vaikuttaviin ja laadukkaisiin palveluihin. Sosiaalipalveluja riittämättömästi saaneiden osuus on Kanta-Hämeessä peräti 47% (FinSote 2020).

Aluevaltuusto ja ehdokkaat eivät saa sivuuttaa näiden asukkaiden tarpeita ja ongelmia. Niitä ei saa jättää hoidettavaksi vasta sitten, jos terveyspalvelujen kehittämisestä jää rahaa.

Vaikeimmassa tilanteessa oleville asiakkaille laadukkaat ja vaikuttavat palvelut ovat monialaisia, pitkäkestoisia, yhteensovitettuja ja koordinoituja. Pitkäaikaistyöttömälle tämä voi tarkoittaa esimerkiksi työ- ja toimintakyvyn arviointia, kuntoutusta, taloussosiaalityötä, työllisyyspalveluja, terveyspalveluja, suun terveydenhuoltoa, KELAN palveluja, päihde- ja mielenterveyspalveluja, unohtamatta kulttuuria ja liikuntaa. Sosiaalipalvelut osana muita hyvinvointipalveluja ovat taloudellista ja inhimillistä investointia väestön hyvinvointiin ja terveyteen. Tätä kautta investoimme koko yhteiskunnan sosiaaliseen kestävyyteen.

Mitä moninaisempia ja pitkäkestoisempia ongelmia asiakkaalla tai asiakasperheellä on, sitä enemmän tarvitaan henkilökohtaista palvelua. Sosiaalityön katse on ammatin lähtökohtien mukaan asiakkaan ja perheen elämäntilanteen kokonaisuudessa, ei vain yksittäisessä siivussa tai tarpeessa. Sen vuoksi sosiaalityön ammattilaiset ovat luontevia monialaisten palvelujen koordinoijia, henkilöitä, jotka pitävät palvelujen langat käsissään. He eivät päästä asiakkaita putoamaan palvelujen väliin pitkillä ja monimutkaisilla palvelupoluilla tai tarjoamalla vain sähköisiä palveluja.

Sosiaalityön tavoitteena on asiakas, joka on kuntoutunut tai jonka toimintakyky mahdollistaa pitämään huolta itsestään, läheisistään ja joka voi elää eri tavoin osallistuvaa, hyvää elämää ja arkea.

Pidetään huolta myös sosiaalityöstä, huolenpidon sosiaalityöntekijöistä ja koko huono-osaisten sosiaalipalvelujen henkilöstöstä.

Sirpa Ylikerälä

Sote, selvää suomenkieltä? No onhan se, ymmärrettävä pieni sana, joka sisältää suuren määrän asioita, valtavan määrän henkilöitä ja yli kolmanneksen kuntien budjeteista.

Aluevaalit ovat tuossa tuokiossa ja meidän tulisi valita luottamushenkilöt päättämään yhteisten asioiden hoidosta tosi nopealla aikataululla. Vaikka sotesta on puhuttu jo vuosia, on sen sisältö kuitenkin jäänyt vielä monelle meistä epäselväksi.

Kysymys on nyt siitä, että alueella, joka on käytännössä Kanta-Häme, tulee järjestää – ja terveyspalvelut yhdessä. Yksittäisten kuntien kyky selvitä lakisääteisistä velvoitteestaan on tullut rajalle, josta kaikki ei yksin selviä.

Jokaisella meillä on yhdenvertainen oikeus saada tasapuolisesti palveluita niitä tarvitessamme, asuimme sitten kaupungeissa, kuntakeskuksissa tai mettäkulmilla.

Hämeenlinnaan rakennettava Assi-sairaala tulee valmistuttuaan olemaan keskeinen paikka, jossa erikoissairaanhoito, terveyskeskuspalvelut, avopalvelut ja muut vastaavat, hoituvat ilman kynnyksiä.

Forssan ja Riihimäen palvelupisteet huolehtivat Hämeenlinnan ohella päivystyksistään sen lisäksi, että tarjoavat normaaleita tehtäviään. Alueen kunnissa ja kaupungeissa toimivat terveysasemat palvelevat lähes tulkoon kuten tähänkin asti. On asioita, joita ei voi tai ei kannata muuttaa. Yhdenvertaisten palveluiden takaaminen kaikille tarvitsijoille on oltava lähtökohta.

Kuitenkin odotan, että purkamalla päällekkäisiä toimintoja, kurkkimalla raja-aitojen yli naapurikuntien puolelle ja lisäämällä esimerkiksi kolmannen sektorin mukaanottoa laajemmin vastuunkantajaksi, saavutamme palveluissa korkean tason.

Yksityisen sektorin osuus on varsin suuri lastensuojelun ja vanhustenhuollon osa-alueilla. Myös terveydenhuolto voidaan ulkoistaa, kuten Hattulan malli osoittaa. Oleellista kuitenkin on kustannusten pitäminen kurissa eikä yksityistämistä voida juurikaan enää jatkaa.

Henkilöstö on tärkein resurssi, josta on pidettävä huolta. Alueiden aloittaessa toimintansa 2023, henkilöstö siirtyy kokonaisuudessaan uuden työantajan palvelukseen. Olisiko tässä paikka, jossa esimerkiksi hoitohenkilöstön palkkausta tarkistettaisiin työn vaativuuteen nähden järkevämmälle tasolle.

Tuoko uudet aluevaltuustot vain uuden hallintohimmelin? Ei tuo. Luottamushenkilöiden määrä vähenee, kun palvelut siirtyvät kunnista alueelle. Edustavatko valittavat luottamushenkilöt kaikkia alueen ihmisiä? Minä ainakin haluan uskoa niin.

Tulkoon SoTe!

Timo Koskinen

Hyte eli hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kuntien ja hyvinvointialueiden lakisääteistä, konkreettista toimintaa, jolla edistetään väestön terveyttä ja hyvinvointia. Tavoitteena on vähentää sairastuvuutta, terveysongelmia ja sosiaalisia ongelmia, siten myös huono-osaisuutta. Meillä on yllättävän suuret hyvinvointi- ja terveyserot eri väestöryhmien välillä eivätkä erot ole vähentyneet – hyvistä palveluista ja tavoitteista huolimatta. Hyvinvointiyhteiskuntana meidän pitää pystyä parempaan.

Mitä parempi koulutus, tulot ja varallisuus ihmisellä on ja mitä tiiviimmin hän on mukana työelämässä, sitä vähemmän hänellä on tutkimusten mukaan terveys- ja hyvinvointivajeita ja niihin liittyviä riskejä. Matala koulutus, pienet tulot ja varallisuus, huono työmarkkina-asema, osittain sukupuoli ennakoivat vastaavasti suurempaa sairastavuutta ja hyvinvoinnin vajeita. Henkilöt, joilla on paljon erilaisia ongelmia ja haasteita elämässään käyttävät tutkitusti vähemmän sotepalveluja. Myös sotepalvelujen saavutettavuus on heille heikompaa. Näinhän ei pitäisi olla.

Näihin asioihin kiteytyy monta soteuudistuksen keskeistä tavoitetta, kuten ennalta ehkäisevä työ, matalan kynnyksen palvelut, kustannusten kasvun taittaminen ja yhdenvertaiset palvelut. Me tarvitsemme enemmän perustason palveluja, palveluissa asiakkaiden tilanteiden ja tarpeiden katsomista hytesilmälaseilla ja hytetekemistä. Meidän on kaikin keinoin vältettävä ongelmien ja erilaisten hyvinvointivajeiden valumista hoidettavaksi kalliisiin erikoispalveluihin ja korjaaviin palveluihin. Tuloksena saamme terveempiä ja hyvinvoivia asukkaita, joilla on työkykyä työelämään ja toimintakykyä muille arkielämän areenoille ja hyvinvoinnin avaimet vahvasti omissa käsissään. Hytetyö on osa ihmisten hyvinvointiin investoivaa hyvinvointitaloutta.

Meillä on olemassa jo paljon tietoa siitä, miten hyvinvointialueemme väestö voi, miten paljon sairastetaan, mitkä ovat hyvinvoinnin riskitekijöitä, millaiset ovat väestön elintavat, työllistyminen, mitä syitä on huono-osaisuuteen. Meillä on olemassa tietoa siitä, miten väestön hyvinvointia parannetaan ja millä käytännön keinoilla.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä tehdään parhaimmillaan kunnan, hyvinvointialueen, muiden julkisten palvelujen, työelämän ja elinkeinotoimijoiden kanssa yhdessä. Järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan rooli on erittäin merkittävää ja tätä työtä meidän tulee tukea nykyistä enemmän.

Me ammattilaiset näemme ja tunnistamme tutkimustiedon ohella muun muassa työikäisten sosiaalipalvelujen asiakkailla ja heidän läheisillään paljon terveyden, hyvinvoinnin riskejä ja huono-osaisuuden seurauksia. Tiedämme väestön riskiryhmät vauvasta vaariin, joille kannattaisi erityisesti suunnata ennakoivia ja matalan kynnyksen sotepalveluja. Eikö olisi järkevää kehittää sotepalveluja siten, että taklaamme näitä tekijöitä aktiivisesti, panostaen palvel yhdessä eri toimijoiden kanssa?

Mistä kaikesta terveys ja hyvinvointi kumpuavat? Mitä hyte voisi olla sotessa? Terveellisen ruoan tekemistä yhdessä päihdekuntoutujien kanssa marttatoiminnalla. Pitkäaikaistyöttömille kuntouttavassa työtoiminnassa kannustavaa liikkumista liikuntaseurojen kanssa. Teatteritoiminnassa sosiaalisten taitojen vahvistamista ja yhteisöllisyyttä eri asiakasryhmille. Luonnossa liikkumista ja eläinten hoitamista sosiaalisessa kuntoutuksessa tai lastensuojelussa nuorten ja nuorten aikuisten kanssa. Mahdollisuuksia perheille kulttuuriseen hyvinvointiin taloudellisesta asemasta riippumatta. Vammaisten nuorten osallisuutta omissa ja muiden nuorten porukoissa myös vapaa-aikana. Sotejärjestöjen ja terveydenhuollon ammattilaisten ohjausta ja tukea asukasolkkareiden kävijöille.

Luonnosta ja taiteesta toiminnallisia elämyksiä ikäihmisten kotihoidon tukena ja palveluasumisessa. Asiakkaiden ohjaamista jo ennen ongelmien syntymistä tai pahenemista matalan kynnyksen palveluihin ja toimintoihin. Yhteistyötä asumisen turvallisuudessa ja esteettömyydessä kuntien ja elinkeinoelämän kanssa. Uskokaa tai älkää, tätä listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin.

Paljon on kokeiltu, vielä enemmän on mahdollisuuksia kehittää yhdessä ja tehdä uusia toimintamalleja. Tuodaanko näitä asioita mukaan yhteiseen keskusteluun hyvinvointialueen tehtävistä ja tulevaisuudesta? Tartutaanko yhdessä toimeen? Jos minulta kysytään, vastaus kaikkiin on: joo!

PS. Tiesitkö, että jatkossa hyvinvointialue voi saada prosentin lisäyksen budjettiinsa väestön hyvinvoinnin ja terveyen edistämisen tuloksekkaasta työstä? Kanta-Hämeessä se merkitsee jopa 7 miljoonaa € eli hyvin paljon rahaa!

Sirpa Ylikerälä

Hattulan vasemmistoliiton teesit valtuustokaudelle 2021-25

Hattulan vasemmistoliitto lähtee vaaleihin edellisvaaleja laajemmalla ja vahvemmalla listalla. Mukana on uusia tuttavuuksia ja tutumpia politiikan konkareita. Syyskokouksessaan 19.11. paikallisyhdistys valitsi kuntavaaliehdokkaikseen puutarhuri Timo Koskisen, lukion opettaja Tuomas Niemisen, dramaturgi Leila Kaikkosen, vapaaehtoistyöntekijä Arja Hurmeen, työkaluvalmistaja (eläk.) Kauko Hännisen, näyttelijä-ohjaaja Antti Kemppaisen ja lähihoitaja Hanna Jokisen, joka kokouksessa valittiin myös yhdistyksen uudeksi puheenjohtajaksi.

Päättyvällä valtuustokaudella vasemmistoliitto on taistellut Hattulassa lukion ja koko kouluverkon säilyttämisen puolesta, tehnyt lähidemokratiaa vahvistavia aloitteita ja puolustanut heikoimmassa asemassa olevien etuja suurimmilta heikennyksiltä. Valtuustossa ja lukuisissa luottamustehtävissä vasemmistoliitto on esiintynyt asiakeskeisenä ja rakentavan yhteistyön nimiin vannovana voimana, joka on keskittynyt keskinäisen torailun sijaan koko kuntayhteisön hyvän edistämiseen.

Tulevalla valtuustokaudella vasemmistoliitto haluaa Hattulassa profiloitua koulutusmyönteisenä ja laadukkaita peruspalveluita puolustavana ryhmänä, jolle on tärkeää kuunnella paitsi kuntalaisten huolenaiheita myös heidän ideoitaan ja ehdotuksiaan. Tapa, jolla politiikkaa on vielä tähänkin päivään asti Hattulassa tehty, pienissä piireissä luottomiesten kesken, on tullut tiensä päähän. Kuntapolitiikan pitää olla ruohonjuuritason toimintaa, josta välittyy yhdessä tekemisen henki. Isot päätökset pitää tarvittaessa alistaa kunnan ja kuntalaisten yleistahdon ratkaistavaksi.

Hattulassa on tarve tehdä investointeja niin lapsiin ja nuoriin kuin perheisiin ja ikäihmisiinkin. Vaikka taloustilanne kunnassa on haastava, on ihmisten hyvän arjen edellytyksistä pidettävä huolta. Koronan jälkeen elämä jatkuu. Hattulan vasemmistoliitto aikoo jatkossakin valvoa kaikkien kuntalaisten etua, olkoonkin, että heikoimmassa asemassa olevat tarvitsevat tukeamme enemmän kuin aikoihin. Kaikkien yhteiseksi parhaaksi on varmistaa, ettei kukaan putoa tai ajaudu vaaraan pudota pois kelkasta. Kunta tarvitsee positiivista ja ulospäinsuuntautuvaa viestintää, joka tuo esiin arjen helppoutta ja vakautta, luonnonläheisyyttä ja perhekeskeisyyttä korostavat puolet. Hattulan imago kaipaa kiillottamista, ja luonnollisimmin tämä käy nostamalla esiin kunnan omia vahvuuksia ja pitämällä kiinni yhteisesti laadituista arvoista ja tulevaisuuden visiosta.

Valitsemalla vasemmistoliiton hattulalaiset voivat osoittaa arvostavansa populismin sijaan faktaperustaisuutta, oman edun tavoittelun sijaan yhdessä kulkemista ja tekemistä, klikkiytymisen sijaan avointa lähidemokratiaa ja menneisyyteen tutkailun sijaan rohkeaa tulevaisuuteen tähyilyä.

Hattulassa, 19.11.2020.

Hattulan vasemmistoliitto ry:n hallitus